sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Uudet kaverukset

Pari viikkoa sitten Pinkki oli tiputtanut yhden kenkänsä ja perjantaina saatiin kengittäjä paikalle. Päätettiin sitten samalla laittaa poni kesäkenkään, kun siihen olisi muutenkin ollut enää muutama viikko. Samassa sitten kävikin kätevästi sen suhteen, että a) päästiin samaan kengitystahtiin parin muun tallilaisen kanssa b) tarhakaveria kaivannut Madde voisi saada kaverin jo nyt, kun hokit on vaihdettu veks. Seuraavana aamuna kaverukset pääsivät yhteen.


Hevoset tulivat juttuun hienosti ja saivat jäädä näin. Näiden kaverusten suuri etu on se, että nyt tarhassa (laitumella?) voi puuhailla hevosten kanssa vapaasti, kun kateellisia lauman jäseniä ei ole. Madde nyt korkeintaan tulee aluksi ihmettelemään puuhia myös, mutta antaa Pinkille ja mulle myös tilaa nopeasti, kun huomaa ettei homma välttämättä koske häntä. Ensimmäisiä kokeiluja olivat seurausharjoitukset ja tottakai pallopelit. Kirpparilta mukaamme oli tarttunut pinkki pallo, koska tottakai jokainen hevonen tarvitsee tälläisen oman pinkin pallon!

Opetin Pinkin nostamaan pinkkiä palloa sen kahvoista ja sepä oli ponin mielestä hauskaa. Se myös heittää palloa varsin taidokkaasti! Nyt pikkuisen jalostelin hommaa siihen, että poni pystyy nostamaan pallon minulle. Toiveissa olisi, että se joskus vielä oppisi sen noutamaan. Siinäpä vasta olisi hauska temppu.


Pinkille ja mulle kuuluu nyt todella hyvää ja ollaan päästy taas paljon tekemään ja liikkumaan kiiman laskettua. Itse olin pääsiäisen kurssittautumassa, jolloin Pinkki piti kevyttä pääsiäislomaa ja nyt taas ollaan jatkettu kaikenlaista ihan uudella innolla. Kevätkin kun alkaa vähän näyttäytyä täällä! Tulossa onkin nyt muutama RJA (=ratsastusjousiammunta)-postaus, kun materiaalia on pari viikonloppua keräilty. Pysykää kuulolla!


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Miten aloittaa ratsastusjousiammunta?


Päivät pitenevät, aurinko paistaa ja moni alkaa heräillä talvihorrokseltaan. Yhdellä jos toisella alkaa pyöriä mielessä tulevan kevään ja kesän suunnitelmat. Mitä uutta tähän vuoteen on jo tulossa tai mitä siihen voisi tuoda? Uuden lajin kokeilu voisi olla vähintään kokemuksena rikastava tai miksipä sitä ei uutta harrastusta aloittaisi. Ja mikäs sen hienompaa, kuin kokeilla ratsastusjousiammuntaa.

Tiivistettynä kyse on lajista, jossa ammutaan jousella hevosen selästä. Käytännössä kaikki jousiammunta hevosen selästä on ratsastusjousiammuntaa, mutta yleisimmin laji mielletään maailmalla urheilulajiksi, jossa radalla laukkaavan hevosen selästä ammutaan nuolia yhteen tai useampaan tauluun. Laji antaa haastetta harrastajalleen, eikä opittava varmasti lopu heti kesken. Se myös palkitsee tavalla, jota monessa muussa lajissa on vaikea kokea.


Miten kokeilemaan?

Kevät on ehdottomasti parasta aikaa aloittaa ratsastusjousiammuntaharrastusta. Mahdollisuuksia päästä kokeilemaan lajia on tarjolla juuri nyt kaikista runsaimmin, kun treenit ovat lähteneet käyntiin kelien parantuessa ja tulevaa kisakautta ajatellen. Tänä vuonna erityisesti kursseja, klinikoita ja leirejä tuntuu myös olevan todella paljon ja osa niistä onkin suunnattu lajin kokeiluun, kun taas osa painottuu enemmän kokeneempien treenaamiseen. Itse sanoisin, että pieni tiivis kurssi olisi ehkä kaikista paras tapa tulla kokeilemaan, erityisesti jos ratsastustaito on jo hallussa! Alkeet oppii yleensä nopeasti maasta ja samana päivänä pääsee vielä hevosen selkään testaamaan oppimaansa. Hyvä vaihtoehto on myös ensin käydä tutustumassa jousella ampumiseen jossain lähialueella ja sen jälkeen lähteä metsästämään paikka, jossa pääsee ampumaan hevosen selästä. Suomessa on myös useampi lajin kouluttaja, jotka kiertävät opettamassa ympäri maata. Näin opetuksen voi saada vaikka omalle tallille tai menemällä kouluttajan luokse.

Mikäli kokemusta ratsastuksesta ei ole, ei kannata silti luovuttaa. Muutamat kurssit on suunnattu ratsastamattomille lajin kokeilijoille, jossa saa vähän esimakua miltä kumpikin laji ja niiden yhdistäminen tuntuisi. Pidemmälle tähtäävän kannattaa kuitenkin lähteä metsästämään paikkaa, jossa ratsastamista pääsee erikseen harjoittelemaan. Toki myös jousen kanssa ampumista tulee yksinään harjoitella, joten mikäpä estää näiden aloittamista vaikka samaan aikaan ja yhdistämistä kun kummatkin alkavat sujua. 


Mistä varusteet?

Monessa paikassa on mahdollista treenin tai kurssin ajaksi vuokrata itselleen edullisesti jousi, nuolet ja ehkä jopa nuoliviini lainaan, joten omaa kalustoa ei tarvitse ensialkuun olla. Mikäli sitten laji koukuttaa, alkuun pääsee jo hankkimalla oman jousen ja nuolet, joilla harjoitella. Niiden hankintaan saa varmasti apua esimerkiksi kurssin opettajalta tai treenien vetäjältä, jolloin ne voidaan miettiä jokaisen mieltymyksen mukaan ja varusteiden ominaisuudet saadaan valittua käyttäjälleen sopiviksi. Kannattaa kuitenkin olla myös oma-aloitteinen ja etsiä muutamia eri vaihtoehtoja ennen lopullista ostopäätöstä. Opettajat toki suosivat omia mallejaan ja suosikkejaan, jolloin helposti tulee ostettua vain se mitä ensin suositellaan, eikä niinkään sitä mikä ehkä itselle olisi sopivin.

Yleisesti ottaen ihan hyvän jousen saa jo alle 200 eurolla ja tavallisesta 12 nuolen setistä selviää reilulla satasella. Jouset eivät ole kovin rikkoutuvaa tavaraa, joten samalla jousella pärjää todennäköisesti monet vuodet. Suosituimpia ovat varmasti korealaiset jouset (esim. Kaya, Freddie Archery, White Feather), jotka ovat hintalaatu-suhteeltaan hyviä ja suosittuja kaiken tasoisten ampujien keskuudessa. Alkuun tehdasvalmisteinen ja suht. edullinen jousi on myös hyvä siksi, että yleensä jousen joutuu joka tapauksessa vaihtamaan jossain vaiheessa, joko paunamäärien (vetolujuus) tai muiden ominaisuuksien takia. Muutenkaan aloittelija tuskin saa käsin tehdystä herkästä jousesta paljoa irti, koska ihan perustekniikassa on jo niin paljon harjoiteltavaa. Myös jousen yleispätevyys on tärkeä alussa, koska se ei sido liiaksi yhteen tekniikkaan ja rajoita erilaisten tyylien kokeilua.


Nuolien kanssa huomiota kannattaa kiinnittää materiaaliin, pituuteen ja jäykkyyteen. Niiden kanssa pelivaraa on kuitenkin vähän enemmän, koska vanhojen hajotessa joutuu uusia ostamaan säännöllisesti lisää. Minä itse pidän tärkeänä, että nuolet ovat tarpeeksi pitkiä ja kevyitä, jolloin ne eivät estä tekniikan kehittymistä (mahdollinen vetopituuden pidentyminen) ja lentävät tarpeeksi nopeasti (osuminen erit. liikkeessä ei kärsi nuolien hitauden takia). Itse suosin nykyään hiilikuitunuolia, joissa on yli 30" pituutta ja noin 500-600 jäykkyyttä. Mutta kuten sanoin, kokeilemisen varaa on.

Viine ei ole näistä kolmesta se tärkein hankinta ensialkuun, koska esimerkiksi jokin vyö ajaa samaa asiaa, mutta kolmanneksi voi alkaa pohtia jo oikeaa viineäkin. Nuoliviinejä on kuitenkin kovasti erilaisia, eikä päätöstä kannata tehdä hätiköiden valitsemalla ensimmäistä, joka vastaan jossain tulee. Yleensä harrastajilla ja opettajilla on tietoa nuoliviinien hankintamahdollisuuksista ja malleista, joten kysellä kannattaa kun asia tulee ajankohtaiseksi. Taas suosittelen kuitenkin kokeilemaan ja etsimään mahdollisimman paljon, koska vaihtoehtoja löytyy, eivätkä kaikki sovi kaikille. Viineen vaikuttavat muun muassa oma nokitustekniikka ja nuolien pituus, sekä myös käyttäjän fyysiset ominaisuudet.



Suomen Ratsastusjousiampujainliitto on tehnyt kartan, jonne suurin osa Suomen harrastusmahdollisuuksista on sijoitettu. Niiden lisäksi esimerkiksi Turussa pyörii ilmainen treenirinki, jonka treeneihin pääsee helposti tutustumaan jousella ampumiseen. Suosittelen rohkeasti ottamaan yhetyttä kouluttajiin ja tuutoreihin, sekä tutustumaan esimerkiksi SRJL:n facebook-sivuihin. Sieltä löytyvät monet kurssit ja tapahtumat, sekä muuta ajankohtaista asiaa lajista. Ensi kädessä monelle hevosihmiselle kätevä paikka nähdä ratsastusjousiammuntaa livenä on Hevoset Kaivarissa -tapahtumassa. Lauantaina ohjelmassa on ratsastusjousiammuntanäytös, jota ei varmasti kannata missata! Elokuussa lähestyvät myös SM-kisat, joissa Suomen huiput ottavat mittaa toisistaan ja katsottavaa riittää pariksi päiväksi. Tänä vuonna kisat ovat Orimattilan raviradalla 12.8 - 13.8.

Tervetuloa mukaan!

Liitto ja jäsenyhdistykset:
Suomen Ratsastusjousiampujainliitto, SRJL (facebookissa, youtubessa)
Equestrian Martial Arts Club ry, EMAC (facebookissa, youtubessa)
Etelä-Suomen Ratsujousiampujat ry, ESRAJA (facebookissa, youtubessa)

Muutamia satunnaisia kiinnostavia kirjoituksia ja linkkejä (saattaa päivittyä):
ESRAJA:n Turun alueen treenirinki
Toinen postaus varusteista, joita itsekin voin suositella -> linkki
Tulinuolia -blogi
Ratsastusjousiammunnan riemua -blogi
Trophybow: youtubefacebook
Ruusunuoli Tmi
Persian Horseback Archery Association
Living Arrow Horseback Archery
International Horseback Archery Alliance
World Horseback Archery Federation

torstai 13. huhtikuuta 2017

Maastakäsittelyn ihmeellinen maailma

Viikot ovat vierineet ja kerrottavaa riittäisi taas vaikka kuinka. Kevät tuo monille intoa kokeilla jotain uutta ja meille se on tällä kertaa ollut maastakäsin työskentelyn syventäminen ja temppujen opettaminen. Uudet tuulet sattuivat myös sen puoleen hienoon saumaan, kun Pinkki kärsi ehkä tähänastisen elämänsä rajuinta kiimaa. Siinä on ollut niin tarhakaverina ollut ruuna kuin myös omistaja koetuksella. Pahimpina päivinä Pinkki oli kyljistään niin herkkä, ettei ratsastaminen vain yksinkertaisesti onnistunut. Niinpä maastakäsin touhuaminen on onnistunut varsin luontevasti ihan jo ponin hyvinvoinnin kannalta. Ja kyllä, munkinpippurit on ostettu ja otettu käyttöön. Tämä kiima nyt oli muutenkin toki jo hiipumassa ohi, mutta tulevia koitoksia ajatellen. Sikäli munkinpippurin sanotaan muutenkin häätävän ötökät pois, joten ajattelin sen ottaa jatkuvaan käyttöön tässä kesää odotellessa.



Mitäs me ollaan sitten tehty? Olen jo monta vuotta ihaillut straightnes training -videoita youtubesta ja nyt vihdoin päätin sitä lähteä itsekin kokeilemaan. Tykkään kovasti menetelmän hevosystävällisestä lähestymistavasta hevosen koulutukseen, sekä myös sen monimuotoisuudesta. Harjoituksia voidaan tehdä niistä maasta kuin myös ratsain ja tavoitteena on hevosen oman tasapainon ja terveen lihaksiston kehittäminen. Käytönnössä suurin työ tehdään ensin maastakäsin ja vasta sen jälkeen kiivetään selkään tasapainoa hurjuttamaan. Suosittelen tutustumaan!


Pinkin kanssa ollaan harjoiteltu ensin maastakäsittelyn liikkumistapaa. Aloitettiin ihan siitä, että poni osaa pitää päänsä alhaalla ja myötää molempiin suuntiin. Sitten edettiin liikkumiseen suoralla ja ympyrällä, jonka jälkeen avoihin ja väistöihin. Aluksi vaikeinta oli saada Pinkki odottamaan, kun se olisi kovaa vauhtia vain mennyt eteenpäin. Sittemmin tasapaino alkoi löytyä, sekä balanssi apuihin regoinnissa. Niiden jälkeen eteneminen erillaisiin tehtäviin on ollut helppoa. Sulkua en vieläkään oikein tiedä miten pyytäisin, mutta katsotaan josko siihen pian päästäisiin. Juoksutuksessa Pinkki onkin oppinut liikkumaan kivasti venyttäen.

Kuvaajana ollut Kerttu pääsi myös kokeilemaan!

Toinen juttu on ollut maastakäsin ratsastus. Sitä ollaan vähän vähemmän vielä tehty, mutta perjaatteessa kuitenkin samoja juttuja työstäen kuin tuossa pelkässä maastakäsin työskentelyssä. On muuten oiva tapa aloittaa hommat ennen ratsastusta! Aikoinaan jo ylläpitohevoseni kanssa tehtiin tätä paljon. Hyvä tapa opettaa hevoselle oikeanlaista liikkumista ilman ratsastajan häiritsevää painoa. Alla olevissa kuvissa Pinkki oli kovin hääsä ja yliherkkä kiima ollessa huipussaan, mutta idea varmasti välittyy. Tuo oli myös juuri se päivä kun totesin, ettei ratsastamisesta tule mitään Pinkin selvästi hieman arkoessa kylkiään. 


Mukava lisä tähän kaikkeen on se, että tällaisia juttuja tehtyään saa pienellä treenillä jo hevosen, joka on myös kaikissa muissa tilanteissa kuin unelma käsitellä. Hauskoja metsäreissuja on tullut maastakäsin tehtyä ja on ollut ihan hirmu hauskaa ja Pinkki on nauttinut metsän tuomista haasteista. Ihan sama onko edessä pieni kallio, kaatunut puu tai syvä oja, poni menee kuin ihmisen mieli.  Instagramissa muun muassa video, kun poni pääsi hyppäämään "maastoesteitä" ;) Kannattaa käydä katsomassa!


lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kevään ensimmäiset hypyt

Kaikki kuvat © Kerttu Uoti

Viimeisistä hyppelöistä olikin sitten ikuisuus! Joskus viime marraskuussa taidettiin viimeksi ylittää jotain puomia korkeampaa, joten nyt oli jo aikakin palailla esteiden pariin. Kuten jo viime postauksessa kerroin: tänä vuonna olisi tarkoitus alkaa hypätä vähän säännöllisemmin ja enemmän, kun viime vuonna pitkälti vain tutustuttiin pieniin esteisiin ratsastajan kanssa. Puomeja olemme menneet reilusti tässä kenttien sulettua, ja nyt oli pohja sen näköinen, että siihen kehtasi ihan jumppasarjan koota.

Tallin kenttä oli vielä sen verran märkä, että päädyimme läheiselle hiekkakentälle. Matkaa tuonne on sen verran, ettei siinä juuri kannata tallin estekalustoa lähteä raahaamaan mukanaan, joten tyydyimme toisen kentän laitamien vähän elämää nähneisiin tolppiin ja puomeihin. Toisaalta tuo oli ensimmäiseen hyppykertaan ihan hyvä, koska Pinkki vähän vierastaa tallin värikkäitä puomeja. Niihin se joutuu kyllä tulevasuudessa tottumaan, mutta ainakin sen asian suhteen päästiin helpommalla nyt ja homma oli mukavampaa alusta asti. 

Pitkän tauon jälkeen saatiin aloittaa niinkin jännästä asiasta, kuin tolppien välistä menemisestä. Kun tolpat eivät enää syöneet ponia, lähdettiin ylittämään puomeja. Pyysin auttamassa ja kuvaamassa olevaa ystävääni, Kerttua, laittamaan puomit aluksi ihan tarkoituksella hieman pidemmille väleille. Halusin Pinkin tulevan linjaa reippaassa ravissa ja hieman venyttäen, jotta se sai heti aluksi ajatusta eteen linjaa lähestyessä ja suorittaessa. Puomit sujuivat sitä paremmin, mitä enemmän Pinkki rentoutui ja totesi tilanteen vaarattomaksi.

Kyllähän ne ravipuomit pitää aina kerran koittaa tulla laukassa

Puomeista nostettiin aluksi puomi-ristikko-ristikko-linja. Ensimmäisen kerran Pinkki stoppasi ensimmäiselle, sitten päästiin siitä ja pari kertaa mentiin toisesta ristikosta ohi, jonka jälkeen yli ja Pinkki sai hurjasti kehuja. Nopeasti alkoi ponin itsevarmuus kasvaa ja se kerta toisensa jälkeen meni innokkaammin kohti esteitä. Nopeasti nostettiin pystyksi ja siitä sitten hivuteltiin puomia ylemmäs aina 80 cm asti. Hypyt tuntuvat kerta toisensa jälkeen paremmilta ja vaivattomimmilta. Kerran Pinkki kolautti puomin mukaansa ja otti siitä sen verran nokkiinsa, että meni seuraavalla kerralla ohi, mutta sen jälkeen päästiin taas yli ja vaihdettiin suuntaa.

Tässä Pinkki kirjaimellisesti karkasi apujen välistä
Mennäkkö yli vai ohi?
Tässä taidan nostaa Pinkin tämän esteen yli. Mutta onhan se reilua, että vuorotellen kumpikin auttaa kumpaakin ;)

Vaikka yleensä oikea kierros on Pinkin heikompi suunta, niin tällä kertaa se oli ehdottomasti parempi. Poni imi esteille ihan eri tavalla ja hyppäsi todella paljon paremmalla tekniikalla. Olihan se siinä ehtinyt jo rentoutua ja sai kovasti itseluottamusta toisen suunnan viimeisistä hypyistä, jonka jälkeen nämä matalat oikeaan kierrokseen tuntuivat todella helpoilta. Ihan 80 cm asti ei tässä suunnassa nostettu, koska tehtyään useamman todella hyvän hypyn halusin jättää hommat siihen. Fiilis oli vielä hyvä, poni ei aivan väsynyt ja siltä löytyi tosi hyvää asennetta tehdä ja mennä. Ei ole varmaan parempaa paikkaa palkata hevonen ja jättää asia muhimaan sen päähän seuraavaa kertaa odotellessa.


Alkuviikosta Pinkki pääsi maastoilemaan ensin vähän reippaammalle lenkille ratsain ja sitten yli 8km kävely- ja hölkkälenkille taluttaen. Seuranamme olivat Nina ja Madde, ja hevoset tykkäsivät kovasti päästessään ihmettelemään kaikkea pelloista ja metsistä kevyeen kaupunkiliikenteeseen. Keskiviikon poni saikin sitten vapaaksi minun koeviikkoni alettua ja sen jälkeen olen sitä pari päivää ratsastellut. Pinkin kiima kuitenkin tuntui olevan pahimmillaan juuri noilla main, koska se oli torstaina ihan vikuri! Suorastaan täydellinen yhdistelmä kiimatammaa ja energiapommia, jeij... Eilen jatkoin siitä mihin torstaina päästiin ja ponin käytös oli huomattavasti parempaa, vaikka kiimamaista ailahtelua on yhä havaittavissa. 

Tänään ajattelinkin tehdä jotain kivaa vain maastakäsin ja jatkaa ponille uusien kivojen juttujen opettamista. Olen nyt innostunut enemmänkin siitä, mitä kaikkea hevoselle voikaan opettaa maastakäsin! Pinkki oppi juuri peruuttamaan sormea heiluttamalla. Samoin se on nyt hakeutunut maahan muutaman kerran kentällä narussa, joista olen päässyt palkitsemaan. Tosin kaksi kertaa se jäi vain polvilleen, koska menin kehumaan sitä liian ajoissa... :D Myös kumartamisen se on alkanut oppia tekemään itsekseen ja suorilta jaloin, joka onkin aivan mainio liike hevosen venyttelemiseksi. 

Että sellaista. Palaan näihin uusiin tuuliin varmasti myöhemminkin, kun olen pyöritellyt ajatuksia vähän enemmän kasaan ja päässyt tekemään enemmän konkreettisesti. Innostus lähti pitkälti parhaan ystäväni Ninan ansiosta, koska hänen hevosensa ja hevosen vuokraaja ovat kovasti touhunneet nyt maastakäsin kaikkea hauskaa ja ystäväni on innostunut hommasta myös. Pinkin kanssa olen tehnyt ennenkin toki maastakäsin, mutta nyt into lähteä viemään homma paljon pidemmälle on kasvanut suunnattomasti. Mutta kuten sanoin, palaillaan aiheeseen ;)

Sanoisin mielelläni, että alan kirjoittelemaan taas useammin, mutta kiirettä on ja tulee olemaan jatkossakin, joten en lähde lupaamaan mitään. Tulossa on kuitenkin paljon hienoja juttuja, joista halua tänne kirjoittaa, joten en näe syytä miettiä suurempia taukoja bloggaamisesta. Tällä hetkellä ajan löytäminen vain tuntuu vaikealta, enkä halua ottaa asiasta mitään stressiä. Kirjoitan, kun kerrottavaa on ja löydän vähän aikaa siihen. Kaikkia tämä kerta viikkoon postautahti ei toki miellytä, mutta juuri nyt kuulumisen kertominen tuntuu fiksummalta viikko kerraallaan, kuin parin päivän välein. Hiljaisemman blogin vastapainoksi olen ryhdistäytynyt instagramin kanssa ja sieltä pääsee kurkkimaan kuulumisia paljon useammin. Kannattaa siis käydä seuraamassa @villikko_ratsukko , jos pienet päivitykset kiinnostavat!